Niin vierähti viikko Fernando de Noronhalla ja mukavaa oli. Saari on todella kaunis (ja kallis) ja sopivan kokoinen, jotta sen voi mukavasti ottaa haltuun viikossa. Paljon lyhyemmäksi ajaksi tänne ei kannata vaivautua siksi kalliit on lennot.

Netistä en ainakaan minä tahtonut oikein löytää tietoa saaresta ja sen majoituksista, sukelluskeskuksista yms. ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa pienen matkaoppaan tänne aikoville. Kirjoittelen sen kuiten erilliseen lastuun.

Yleinen käsitys jonka saaresta netin perusteella saa on, että se on upea, mutta järkyttävän kallis paikka. Tämä pitääkin osittain paikkansa sillä tuskinpa missään muualla Brasseissa osataan turistia yhtä paljon rahastaa. Toisaalta saari sijaitsee kaukana rannikosta myrskyisän meren keskellä joten jonkinlaisia perustelujakin vähän kalliimmille hinnoille olisi kun kaikki tavarat pitää kuskata tänne joko meritse tai lentorahtina. Pääasiassa kalleus kuitenkin johtuu siitä, että saaresta on tarkoituksella tehty paremmanväen kohde ja sitä myöten esim, majoitukset ovat korkeatasoisia ja kalliita, mutta halvallakin pääsee jos haluaa. Itse yövyin Hospedaje Maria de Gouveiassa varsin kohtuulliseen 50 BRL / yö hintaan. Paikka oli mukava, siisti ja sijaitsi Vila dos Remeioksessa saaren vilkkaimmassa kylässä.

Viikon aikana ehdin sukellella neljänä päivänä (elämäni kalleimmat sukellukset, etenkin yösukellus), vuokrata motskarin päiväksi ja kiertää sillä koko saaren sekä lojua joka päivä mitä upeimmilla biitseillä. Täältä löytyykin koko Brasilian kauneimmaksi rankattu biitsi ja useampia TOP10 listalla olevia rantoja. Useimmiten päädyin minua lähinnä olleelle Praya de Cachorrolle joka olikin upea biitsi ja josta sai näppärästi myös ostettua virvokkeita löhöilyn lomassa.

Yksi saaren parhaista puolista on sen turvallisuus, jolle ei valitettavasti löydy vertaa muualta Brasiliasta. Kaiken kaikkiaan oleskeluni saarella oli oikein mukavaa ja leppoisaa ja kaihoisin mielin teen täältä lähtöä Rioon ja sitä kautta kotia kohti.

Niin vierähti viikko Fernando de Noronhalla ja mukavaa oli. Saari on todella kaunis (ja kallis) ja sopivan kokoinen, jotta sen voi mukavasti ottaa haltuun viikossa. Paljon lyhyemmäksi ajaksi tänne ei kannata vaivautua siksi kalliit on lennot.

Netistä en ainakaan minä tahtonut oikein löytää tietoa saaresta ja sen majoituksista, sukelluskeskuksista yms. ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa pienen matkaoppaan tänne aikoville. Kirjoittelen sen kuiten erilliseen lastuun.

Yleinen käsitys jonka saaresta netin perusteella saa on, että se on upea, mutta järkyttävän kallis paikka. Tämä pitääkin osittain paikkansa sillä tuskinpa missään muualla Brasseissa osataan turistia yhtä paljon rahastaa. Toisaalta saari sijaitsee kaukana rannikosta myrskyisän meren keskellä joten jonkinlaisia perustelujakin vähän kalliimmille hinnoille olisi kun kaikki tavarat pitää kuskata tänne joko meritse tai lentorahtina. Pääasiassa kalleus kuitenkin johtuu siitä, että saaresta on tarkoituksella tehty paremmanväen kohde ja sitä myöten esim, majoitukset ovat korkeatasoisia ja kalliita, mutta halvallakin pääsee jos haluaa. Itse yövyin Hospedaje Maria de Gouveiassa varsin kohtuulliseen 50 BRL / yö hintaan. Paikka oli mukava, siisti ja sijaitsi Vila dos Remeioksessa saaren vilkkaimmassa kylässä.

Viikon aikana ehdin sukellella neljänä päivänä (elämäni kalleimmat sukellukset, etenkin yösukellus), vuokrata motskarin päiväksi ja kiertää sillä koko saaren sekä lojua joka päivä mitä upeimmilla biitseillä. Täältä löytyykin koko Brasilian kauneimmaksi rankattu biitsi ja useampia TOP10 listalla olevia rantoja. Useimmiten päädyin minua lähinnä olleelle Praya de Cachorrolle joka olikin upea biitsi ja josta sai näppärästi myös ostettua virvokkeita löhöilyn lomassa.

Yksi saaren parhaista puolista on sen turvallisuus, jolle ei valitettavasti löydy vertaa muualta Brasiliasta. Kaiken kaikkiaan oleskeluni saarella oli oikein mukavaa ja leppoisaa ja kaihoisin mielin teen täältä lähtöä Rioon ja sitä kautta kotia kohti.

Parhaillaan olen Riossa ja odottelen Natalin koneen lähtöä. Huomenna ois tarkoitus olla puolen päivän jälkeen Fernando de Noronhalla.

Matkaan vaan tuli pieni mutka kun TAM hukkasi mun rinkkani. Tai sitten Venezuelan poliisit tms. Koomas vielä check-in:in jälkeenkin jotain. caracasin lentokentällä oli kyllä melkoinen show "turvatarkastusten" kanssa.

Isoin ongelma matkatavaroiden hukkumisessa on se, että Brasiliasta (tai ainakin Manauksesta) on melkein mahdoton löytää mun kokoisia vaatteita. Ja epäilenpä, että sieltä "autiosaarelta" jonne suuntaan vaatteiden hommaaminen on vielä pykälää vaikeampaa. Niinpä mun täytynee ostaa jotain varuiksi Natalin lentokentältä ja tapella sitten vakuutusyhtiön kanssa kuluista ellei laukku nyt seuraavan tunnin aikana mystisesti jostain ilmesty.

Tilastollisesti rinkan kuuluikin jo kadota, on tässä sen verran monta lentoa tullut lennettyä ilman matkatavaraongelmia. Mut no hätä, siellä saarellahan sopii varmaan kekkuloida palmunlehvään kääriytyneenä viikon ajan!? :)

Istuskelen parhaillaan Santa Cruz de la Sierran (korkeus merenpinnasta 500 metriä) Viru Viru nimisellä lentokentällä Subway aamiaista nauttien. Yön vietin "miellyttävästi" lentokentän penkeillä "nukkuen". Täältä löytyi ilokseni ilmainen WiFi (vaikkakin taitaa olla jonkun liikkeen eikä tarkoitettu julkiseksi) ja olenkin viimeisen tunnin imenyt itseeni tietoa siitä mitä vaikutuksia korkealla ilman alalla voi tällaiseen tasaisen maan tallaajaan olla ja ei kyllä kuulosta hyvältä.

Suositusten mukaan korkealla siirtyminen olisi jhyvä tehdä hitaasti, mutta koska muutaman sadan kilsan matka Sucreen (3500m) olisi bussilla vienyt lähemmäs vuorokauden päädyin puolen tunnin lentoon. Sucresta ois vielä tänään tarkoitus jatkaa maailman korkeimmalla sijaitsevaan kaupunkiin Potosiin (yli 4000m). Täytyy vaan toivoa, että sukeltajan keuhkoista on edes vähän hyötyä tuolla ja saan riittävästi happea. Mikäli näin ei ole niin pääsen tutustumaan vuoristotaudin oireisiin omakohtaisesti. Oireita voi kuulemma lääkitä/estää Koka lehtiä pureksimalla ja Koka teetä juomalla. Jotain kaupallisia lääkkeitäkin on olemassa, mutta toivottavasti mun ei tarvitse tehdä tuttavuutta niiden kanssa!

Bom Dia!

Riossa ollaan ja majapaikkana toimii CabanaCopa Hostel, joka vaikuttaa ihan kelpo paikalta; Teki kylla hyvaa nukkua yo oikeassa sangyssa eilisen matkustamisen jalkeen. Matka Hyvinkaalta hostellille Rio de Janeirossa kesti kaikkineen suurinpiirtein 25 tuntia ja olo oli sen mukainen kun viimein paasin perille.

Tanaan ois ohjelmassa futismatsin katselua Copacabanalla ja iltasella lento Boliviaan. Ennen lkentoa ois viela tarkoitus vahan selvitella jatkoyhteyksia Bolivian puoplella, silla vaikka matkat ei siella kilometreissa kovin pitkia oliskaan niin bussilla kulkien niihin tuntuu menevan aikaa ihan jarjettomasti. 100 kilometria bussilla vie tuolla jotain 3 ja 8 tunnin valilta tiesta, kohteesta ja vuodenajasta riippuen.

Nyt sitten alkais tän vuoden kesälomat ja sen kunniaksi istunkin parhaillaan Helsinki - Vantaalla ja odotan Lontoon lennon lähtöä. Lontoosta jatkan suoraan Rio de Janeiroon.

Riossa ois tarkoitus seurata Brasilia - Hollanti futismatsi Copacabanalla miljoonan fanaattisen Brassifanin kanssa huomenissa. Matsin jälkeen otan lennon Bolivian Santa Cruz de la Sierraan, josta valun pikkuhiljaa maailman suurimmalle suola-aavikolle Salar de Uyuniin.

Nyt ois aika nousta koneseen, joten täältä tähän. Pasila, Porilaisten marssi!

Torstaina alkaa kesäloma ja suunta on taas maailmalle. Etelä-Amerikkaa olisi taas tarkoitus lähteä kiertämään ja suunnitelmissa on sukelluksen ohella tutustua myös kulttuurikohteisiin.

Blogin päivittelyn ajattelin hoitaa yhdistelmällä N900 ja Posterous. Lisää tarinaa tiedossa vielä tällä viikolla. Joten pysykääpä kuulolla.

Kävinpäs tänään kuitenkin sukeltamassa. Kuitenkin siksi, että sukellukselle pääseminen täällä Dubaissa ei olekaan ihan yhtä yksinkertaista kuin muissa sukeltamissani kohteissa. Tämä johtunee siitä, ettei täällä ole kunnon sukelluskohteita ja/tai olosuhteita ja sukellusbisnes on kehittymätöntä.

Jo ennen matkaan lähtöä meilasin muutamalle sukelluskeskukselle ja kyselin mahdollisuuksia päästä sukeltamaan. Vastaukset olivat poikkeuksetta tyyppiä "jos tulee tarpeeksi porukkaa niin lähdemme sukeltamaan ja ilmoitamme sulle jos retki järjestyy". No eipa kukaan ilmoittanut ja sitten kun soittelin perään niin joko retkiä ei ollut tai ne olivat jo täynnä ja mun nimeä ei ollut listoilla... Eilen illalla sain kuitenkin yhteyden Pavillion Dive Centeriin, joka toimii Dubain toiseksi hienoimmassa hotellissa - Jumeirah Beach Hotellissa. Tuota seikkaa ja hintaa lukuunottamatta retki vaikutti hyvältä, joten lähdin mukaan.

Heti aamulla hotellille saapuessa paljastui, ettei huoli hotlan suhteen ollut turha. Tulin mulle ihan vieraaseen maailmaan, jossa ympärillä oli vain "parempia ihmisiä" ja kohtelu sen mukaista... Mutta se siitä. Alkusählinkien jälkeen päästiin matkaan kohti Zainabin hylkyä.

Zainab on vajaa satametrinen alus, joka salakuljetti Irakin öljyä kauppasaarrosta huolimatta. Emiraattien salainen palvelu upotti aluksen vuonna 2001 omille aluevesilleen ja aiheutti samalla öljykatastrofin.

Hylky makaa 30 metrissä kyljtllään ja on hyvin säilynyt. Valitettavasti vaan näkyvyys kaikkialla UAEn ympäristössä on todella heikko johtuen jatkuvasta hiekan pöllyttämisestä tekosaarien rakentamisen yhteydessä. Näkyvyyttä sukelluksilla oli tässä tapauksessa 3 - 5 metriä ja se on kuulemma hyvin näissä vesissä. Myöskään eläimistö ei Dubain lähimaastoissa häikäise runsaudellan. Me näimme muutaman tonnikalan, Barracudia ja Bat fishejä. Eka sukellus oli vähän onneton, kun dive masterin tietokone oli jostain syystä vielä Suuntoakin konservatiivisempi, kuten oli DMkin. Sukellus jäi siis todella lyhyeksi, eikä muutenkaan tapahtunut mitään mainittavaa. Toisella sukelluksella sitten olinkin aluksen kapteenin kanssa ja käytiin pariinkertaan sisällä hylyssä ja muutenkin meininki oli rentoa ja mukavaa. Kaikenkaikkiaan päivästä jäi hyvä maku suuhun, mutten kyllä suurin surminkaan voi susitella Dubaita sukelluslomakohteeksi.

Huomenna otankin heti aamuyöstä bussin kohti Omania ja Muscatia. Siellä puolella niemeä pitäisi vesien olla kirkkaampia ja eläimistön runsasta!

Taisikin olla ihan legendaa, ettei täällä päin maailmaa saa viinaa tai ainakin se on kallista... Lentokentällä oli TaxFreet ja muut palvelut auki kello neljä yöllä ja sieltä tultiin oikein tyrkyttämään juomisia. Sir tiesittekö, että saatte viedä neljä litraa viinaa maahan?

Ihminen on heikko ja niinpä mukaan tarttui pari litraa Giniä (josko niistä toinen tulisi kotiin asti) ja sixpack Bacardi Breezereitä. Vähän huolestutti, että saako täältä kunnon Tonicia. Huoli oli turha sillä Carrefourissa tölkki Scheppesin Indian Tonicia kustantaa 20 euro senttiä.

Ravinteleissa juomat on ilmeisesti suomen hinnoissa, mutta tämä täytyy vielä jossain vaiheessa käydä itse toteamassa. Sitä varten tartteekin sitten etsiä käsiinsä viiden tähden hotla viinaluvilla.

Nyt GTtä virittelemään. Kippis!

Pitkähkön päivän ja yön jälkeen olen viimeinkin perillä hotellillani Dubaissa. Ja täytyy sanoa, että hotlan hinta/laatusuhde on vähintäänkin tyydyttävä (ainakin tähän asti).

Lennot menivät hyvin ja Dubain koneessa oli niin vähän väkeä, että jokaiselle riitti oma penkkirivi. Harvoin sitä on lentokoneessä päässyt heittämään kunnolla pitkälleen.

Dubain lentokenttä oli yllättäen kello 3:30 aamulla auki ihan kuin keskellä päivää. Kaikki liikkeet palvelivat ja matkaajia oli sopivasti. Joten ehkä sitä tuolla kentällä viihtyy palatessakin kun lento lähtee joskus neljän jälkeen aamuyöstä.

Liikenne kaupungissa oli hiljaista, mutta ilmeisesti varoitukset paikallisten painavasta kaasujalasta pitävät paikkansa. Oli nimittäin mun ensimmäinen taksikyyti, jossa kuski poltti kumia. Eikä edes lähdetty paikaltaan - kunhan kiihdyteltiin ohitusta varten. :) Nyt unta palloon. Täältä tähän.